Muistoja Hangon retkestä
Harrastuksenani on ollut jo neljännesvuosisadan ajan historiaretkien järjestäminen historiasta kiinnostuneille ryhmille. Nämä vuotuiset retket painottuivat aluksi pelkästään sotahistoriaan. Vuosien mittaan retket ovat saaneet yhä enemmän sisältöjä kulttuurista ja yleishistoriasta. Toteutuneita retkiä on ollut parikymmentä näiden kuluneiden vuosien aikana. Kiinnostus näitä teemaretkiä kohtaan on säilynyt hyvällä tasolla vuosien mittaan. Kuluneen juhlavuoden puitteissa järjestin kaksi erillistä retkeä lähes identtisellä ohjelmalla. Suunniteltu laadukas ohjelmasisältö rohkaisi minua yrittämään koota poikkeuksellisesti kaksi erillistä retkeä yhden sijasta.
Ensimmäinen retkistä toteutettiin kesäkuun alkupuolella totutusti Joutsasta käsin. Retkellä oli yhteensä 36 retkeläistä ja kohteena oli läntisen Uudenmaan alue ja sen historia maamme taitekohdissa. Retkeläisistä suurin osa oli jo useammalla suunnittelemillani retkillä aiemmin reissanneita henkilöitä eri puolilta Suomea. Retki toimi samalla eräänlaisena valmistautumismatkana jälkimmäiselle, elokuussa tehtävälle retkelle.
Tämä laatimani retkikertomus on kuvaus elokuussa tehdystä toisesta retkestä. Sen yhteistyökumppanina oli Eläkeliiton Pertunmaan paikallisyhdistys. Retkellä oli osallistujia yhteensä 27 henkeä eli retki oli käytännössä täyteen varattu. Huomionarvoista asiassa oli se, että osallistujista liki kaikki olivat ensikertalaisia. Ainoastaan 2-3 henkilöä heistä oli osallistunut minun aiemmin järjestämilleni retkille. Jo tämä tieto sellaisenaan helpotti jännitystäni ja loi vahvan uskon onnistumiseen tätä, varta vasten ryhmälleni räätälöityä, retkeä kohtaan. Nyt itse asiaan!
Ensimmäinen matkapäivä
Lähdimme Pertunmaalta aamuseitsemältä ja matkalla otimme kyytiin retkeläisiä Kuortista, Heinolasta ja Helsingistä. Matkalla pidimme kahvitauon Renkomäen ABC:lla Lahdessa ja saavuimme retkemme ensimmäisen kohteen, Hietaniemen hautausmaan, pääportille kello kymmenen paikkeilla.
Vastassamme olivat retkemme kolme viimeistä osallistujaa sekä kohdeoppaamme. Eräs tärkeimmistä tekijöistä retken onnistumiseksi ovat asiansa osaavat oppaat. Dokumentaristi, toimittaja ja kirjailija Arvo Tuominen todellakin täytti kaikki mahdolliset hyvän oppaan kriteerit. Liki parituntinen kierros maamme johtavien päättäjien, vaikuttajien ja taiteilijoiden haudoilla kului aurinkoisessa säässä sujuvasti mielenkiintoisia tarinoita kuunnellen ja mielipiteitä vaihtaen. Käynti jätti vahvan vaikutelman Hietaniemen hautausmaan roolista kansakuntamme muistina.
Hietaniemestä siirryimme parikymmentä kilometriä länteen, Espoon Kivenlahteen. Tuolla entiseen Neuvostoliiton vuokra-alueeseen rajoittuvalla rannalla sijaitsi ravintola Marine, jossa ryhmällemme oli varattu noutopöytäruokailu. Ruokailimme entisen Porkkalan vuokra-alueen siintäessä vastarannalla. Kiitimme Arvoa erinomaisesta opastuksesta ja jatkoimme matkaamme retken seuraavaan kohteeseen, Igor-museoon. Matkalla Degerbyssä sijaitsevaan museoon poikkesimme Arvon vinkistä katsastamassa Sjundbyn linnan, missä sijaitsi Porkkalan vuokra-alueen Neuvostoliiton sotilashallinnon esikunta vuosina 1944-1956.
Igor-museossa saimme oppailtamme Berndtin johdolla erinomaisen selvityksen suomalaisten asukkaiden evakuoinnista Porkkalan vuokra-alueelta, neuvostoajan elämästä Porkkalassa vuosina 1944-1956 sekä suomalaisten kokemuksista Porkkalan neuvostoajoilta, Porkkalan palautuksesta sekä entisen vuokra-alueen jälleenrakentamisesta. Museon anti opastuksineen ja sinne koottuine vuokra-ajasta kertovine esineineen teki retkeläisiin vaikutuksen.
Tämän jälkeen vuorossa oli siirtyminen Lohjan Virkkalassa sijaitsevaan Kaarteen kotimuseo-kokonaisuuteen. Tämä poikkeuksellisen tyylikkäästi koottu ja taidokkaasti havainnollistettu yksityinen museo teki retkeläisiimme vaikutuksen jo ensimetreistä alkaen. Ryhmämme jaettiin kahteen osaan. Toinen puolikas tutustui aluksi 45 minuutin ajan Teija Kaarteen Mosaiikki-näyttely saloihin. Nämä hänen harrastuksestaan alunperin syntyneet mosaiikkityöt olivat esillä ateljeen lisäksi pihalla, puutarhassa, metsän taidepolulla ja tsasounassa. Lisäksi Teija Kaarre kertoi mosaiikkitöiden valmistamisesta sekä esitteli ryhmälle kodin ja museon pihapiiriä ja puutarhaa.
Toinen retkemme puolikas tutustui Kaarlo Kaarteen johdolla tuon ajan piharakennuksen 600 m2:n teemallisesti koottuihin sotamuseon näyttelytiloihin. Vaikutuksen ryhmäämme tekivät ennen kaikkea erinomainen viimeistely, esillepano, havainnollisuus ja monipuolisuus. Erityisen vaikutuksen retkeläisiin tekivät Mannerheim-ristin ritari Lauri Nissisen ritariristi ja muut saamansa ansiomerkit sekä hänen karu kohtalonsa sodassa. Omakohtainen kokemus museon tiloihin pystytetyssä pommisuojassa vietetystä hetkestä lentopommituksen aikana oli unohtumaton. Kaarteen museo oli käymisen arvoinen paikka!
Tämän jälkeen oli jäljellä reilun puolen tunnin mittainen siirtymä Tammisaareen, jossa kävimme hankkimassa paikallisesta S-Marketista tykötarpeet illan yhdessäoloa varten Lappohjassa sijaitsevassa Rantahotelli Sjömansrossa. Majapaikkamme kaikki tilat oli varattu ryhmämme käyttöön. Ohjelmassa oli saunomista rantasaunalla, uintia meressä sekä grillaamista ja yhdessäoloa hotellin ranta-alueen laajalla rantaterassilla. Ryhmäämme oli vastassa hotelli-isännän roolissa toimiva monitoimiyrittäjä Ari Kapanen perheineen.
Retkipäiviemme aikana ryhmällemme selvisi, millainen moniosaaja tämä siviiliammatiltaan kiinteistöjuristi loppujen lopuksi onkaan! Juristin ja hotelliyrittäjän lisäksi hän on harrastanut hylkysukellusta 30 vuotta, järjestää ryhmille veneretkiä ympäröivään Tammisaaren ja Hangon saaristoon sekä luontoretkiä lähiluontoon. Kaiken lisäksi hän on erinomainen paikan historian esittelijä.
Loppuilta sujui leppoisissa merkeissä päivän antia kerraten ja yhteisistä kokemuksista nauttien. Kaikin puolin onnistunut ensimmäinen retkipäivä!
Toinen matkapäivä
Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena. Osa retkeläisistä poikkesi kahlaamassa saunarannassa aamu-uinnilla. Sovittuun aikaan monipuolinen aamupala odotti ruokasalissa ruokailijoitaan. Kodikas tunnelma välittyi ravintolasaliin kiinteistöjuristin ja tämän isossa yrityksessä HR-päällikkönä työskentelevän siskonsa huolehtiessa aamiaistarjoilun sujuvuudesta. Aamiaisen kruunasi hotelli-isännän vapaamuotoinen esitelmä Sjömansron historiasta sekä harrastuksistaan eli hylkysukelluksesta ja lähiseudulla toteuttamistaan luontoretkistä.
Ryhmä kapusi tottuneesti tutuiksi tulleille istuinpaikoilleen linja-auton suunnatessa kohti päivän tutustumiskohteita. Siirtymät etenkin lauantaipäivän osalta olivat todella lyhyet. Ensimmäinen kohde, Panssarilaiva Ilmarisen viimeisen yön ankkuripaikan muistoksi v. 2018 pystytetty muistomerkki sijaitsi ainoastaan kilometrin päässä majapaikastamme. Tämä laivastomme suurimman uhrimäärän vaatineen yksittäisen tuhon kohdanneen laivan muistomerkin ja majapaikkamme välissä on Lappohjan merivartioasema, joka sijaitsee samalla alueella kuin mitä historian saatossa on sijainnut Lappohjan sotasatamana tunnettu satama- ja ankkuripaikka aina 1500-luvulta saakka.
Ilmarisen muistomerkiltä siirryimme reilun kilometrin kantatie 25:n varrella sijaitsevan Hangon Rintamamuseon vieressä olleelle levähdyspaikalle. Retkeläiset purkautuivat linja-autosta jaloittelemaan ja tarkastelemaan, mitä kaikkea museon ulkonäyttelyalueelle oli koottu kävijöille katsottavaksi. Hetken odottelun jälkeen museo avasi ovensa ja oppaamme otti ryhmämme haltuunsa. Kaikesta huomasi selvästi sen, että kyseisen museon suosio oli kuluneena kesänä kääntynyt vahvaan kasvuun. Ryhmämme opas oli ammattilainen, joka huomioi ryhmän kiinnostuksen kohteet monipuolisesti. Hän on keskittynyt museolla tehtävien opastusten lisäksi Saaristomeren kansallispuiston alueelle tehtävien luonto- ja melontaretkien opastuksiin.
Museon sisänäyttelytilojen laajennusosa oli otettu käyttöön kesäkuun puolivälissä. Näyttelytiloihin oli koottu monipuolinen teemoitettu kokonaisuus. Aluksi tutustuimme Hangon sotien ajan tapahtumiin kronologisesti esille pantujen esittelytaulujen ja esineistön kautta. Tämän jälkeen siirryimme museon laajennusosaan teemallisesti koottujen perinnehuoneen tiloihin katsomaan näyttelyä varten pystytettyjä aikalaiskuvauksia sotia edeltäneestä Hangosta, kuin myös yhtälailla talvisodan aikaisesta Hangosta, Hangon neuvostoajasta talvisodan jälkeiseltä vuokrakauden ajalta sekä Hangon vapautumisesta neuvostojoukoista jatkosodan alkukuukausina eli Hangon rintaman taisteluista.
Perinnehuoneen jälkeen siirryimme tykkihalliin, jonka tiloihin oli koottu Hangon rintaman taisteluita kuvaavia esittelytauluja sekä laaja joukko näissä taisteluissa käytettyjä aseita ja esineistöä. Kierroksen päätteeksi tutustuimme vielä rintaman lääkintähuollosta ja lottatoiminnasta kertovaan esineistöön. Kaikessa näkemässämme ja kuulemassamme oli sulattamista. Väkisinkin mieleeni tuli erään tunnetuimman sodasta kertovan klassikkokirjan nimi muunnettuna muotoon ”Länsirintamalta paljon uutta”.
Museon sisätiloissa tekemämme kierroksen jälkeen ryhmällemme jäi vielä vajaan tunnin verran aikaa tutustua jalkapatikassa museon pihalta lähtevään Hangon rintamalla taistelleiden veteraanien 1980-luvun loppupuolella tekemän noin kilometrin pituisen Sotapolun paikkoihin. Veteraanit ovat koostaneet opasvihkon 24 maastosta, polun varresta erottuvasta maastokohteesta. Niitä seuraamalla viimeistään tajuaa, että olemme kiertämässä autenttisia sodanaikaisia taistelupaikkoja. Itse en selvinnyt tuosta patikoinnista naarmuitta. Kompuroin nimittäin totaalisesti kuusenjuurakkoon lukiessani kävelyn aikana opasvihkosta kyseistä paikkaa kertovaa kuvausta. Tuloksena kompuroinnista oli mojova haava sääressä.
Hangon Rintamamuseo sijaitsee konkreettisesti Hangon rintaman taisteluiden maaperällä. Sävähdyttävin näyttö tästä on ”Kultainen korsu” -niminen entisöity korsu, joka sijaitsee museon viereisellä ”Kuoleman kumpareella”. Tuolla paikalla menehtyi sodassa 17 Suomen puolesta taistellutta sotilasta. Suurin osa näistä kaatui venäläisen tarkka-ampujan luodista. Kokonaisuudessaan vaikuttava museo.
Rintamamuseon jälkeen siirryimme linja-autolla vajaan 5 kilometrin päähän sijaitsevaan Skogbyn kylään. Täällä Tammisaaren lähellä sijaitsevassa kylässä oli meidän lauantaipäivän ruokapaikka, Villa Kosthåll -niminen ravintola. Tässä rakennuksessa toimi sodan aikana alueelle sijoitetun ruotsalaisen vapaaehtoispataljoonan kanttiini. Toisin sanoen pysyimme teemassa myös tältä osin. Ryhmällämme tarjottiin pöytiin päivän lounas, joka oli hirvestä valmistettu annos, nimeltään Hirviwallenberg. Taivaallisen hyvää! Nautittuamme lounaan kahvien kera ryhmämme siirtyi parin kilometrin päässä olevan Bunkkerimuseo Irman edustalle.
Siellä meitä oli vastassa tuttu oppaamme, joka kertoi ryhmällemme tästä Harparskogin kylään rakennetun kantalinnoitetun puolustusaseman rakentamisen historiasta. Irma-bunkkeri edusti yhtä linjan kymmenistä betonibunkkereista. Lopuksi ryhmämme jaettiin kahteen osaan. Toinen puolikas lähti tutustumaan oppaan johdolla bunkkerin sisätiloihin, toisen ryhtyessä tutkimaan omatoimisesti bunkkerin lähimaastosta löytyviä rakenteita ja panssariesteen kiviesteiden logiikkaa. Puolikkaat vaihtoivat paikkojaan vajaan puolen tunnin päästä. Käyntikokemus Irma-bunkkerissa oli monin tavoin vaikuttava kokemus retkeläisten olemuksista, ilmeistä ja kommenteista päätellen.
Lopuksi ryhmämme kiitti opastamme päivän annista ja poikkesi linja-autolla Mannerheimin muistomerkillä ennen siirtymistään Tammisaarelle. Kyseisen muistomerkin paikalla marsalkka Mannerheim oli ottanut joulukuun 1941 puolenvälin tienoilla ruotsalaisen vapaaehtoispataljoonan joukkojen ohimarssin. Kyseiset joukot olivat osallistuneet Hangon rintaman taisteluihin neuvostojoukkoja vastaan.
Tammisaarella ryhmämme kävi katsomassa punavankien muistoksi kootun näyttelyn ”Tie Tammisaareen” sekä yli 3000 vankileirillä menehtyneen punavangin joukkohaudalle pystytetyn muistomerkin. Tämä sotien toinen puoli on hyvä myös muistaa, kun pyrimme olemaan ihmisiä toisillemme.
Puolituntisen omatoimisen tutustumisen jälkeen ryhmämme oli valmis kipuamaan takaisin linja-autoon. Suuntasimme jälleen edellispäivänä tutuksi tulleeseen Tammisaaren S-Marketiin, jossa täydensimme varastojamme illanviettoa varten. Ryhmämme palasi 12 kilometriä takaisin majapaikkaansa tyytyväisinä kokemastaan. Ja edessä olisi vielä käynti Bengtskärillä…
Olimme hyvissä ajoin takaisin hotellilla. Isäntäperheen poika oli rantasaunan kiukaan sytyttelypuuhissa. Osa ryhmästämme innostui patikoimaan rantasaunan rannalta alkavaa hienohiekkaista rantanauhaa pitkin Hangon suuntaan. Rannan maisemat kuin myös sää olivat todella kauniita. Lämpimässä kesäillassa jutustelu kävi vilkkaana ja patikoijat nauttivat näkemästään. Olot olivat kuin etelän hiekkarannoilla konsanaan. Käveltyämme vajaat pari kilometriä totesimme saapuneemme kääntöpaikalle. Kuin yhdestä köydestä vetäen innostuivat muutamat patikoijistamme kisailemaan sillä kohdalla rannasta jyrkähkösti kohoavaa hiekkaista rantapengertä pitkin ylös penkereen laelle. Kisailu pitää nuorena!
Ryhmämme jäsenet olivat saaneet saunottua ja uitua iltakymmeneen mennessä iloisen rennoissa merkeissä. Grillissä makkarat ja lihat kypsyivät ja keskustelu kävi vilkkaana. Kaiken huipuksi täysikuu oli kivunnut pimenevälle iltataivaalle meren ylle. Ilta huipentui Kuoppalan Sirpa-Liisan täydenkuun loisteessa laulamaan kahteen lauluun ”Se on rakkautta oikeaa” ja ”Myrskyluodon Maija”. … Täydellistä! Pikkuhiljaa yksi toisensa jälkeen olivat valmiita vetäytymään yöpuulle ja valmistautumaan retken päättävään Bengtskärin päiväretkelle.
Kolmas matkapäivä
Sunnuntaiaamu alkoi matkatavaroiden pakkaamisen ja aamutoimien merkeissä. Ryhmä kokoontui iloisissa merkeissä viemään matkatavaransa linja-auton ruumaan, jonka jälkeen vuorossa oli maittava aamupala hotellin ruokasalissa. Puheensorina väritti salin ilmapiiriä retkeläisten kerratessa edellispäivän ja illan tapahtumia keskenään. Nautittuaan aamiaisen ryhmä oli valmis siirtymään linja-autoon. Ennen liikkeelle lähtöä hotellin isäntä kävi kiittämässä ryhmäämme Sjömansrossa viettämästä ajasta ja ryhmäläiset puolestaan kiittivät erinomaisesta yöpymispaikasta ja rantahotellissa kokemastaan vieraanvaraisuudesta.
Vajaan puolen tunnin matkanteon jälkeen ryhmä oli Hangon Itäsatamassa. Sieltä käynnistyi kiertoajelu, joka eteni Hangon maamerkkien, kirkon ja vesitornin editse rantapoukamassa olleen Hangon Vapaudenpatsaan kautta kohti Hangon Kasinolle ja sieltä edelleen kauniita puurakennuksia täynnä olevan kylpyläkaupunginosan lävitse Bellevue-rannan vieritse. Kiertoajelu päätyi Marsalkka Mannerheimin vuosina 1927-1933 omistaman ja ylläpitämän Kahvila Neljän Tuulen Tuvan parkkipaikalle.
Ryhmäläiset poistuivat linja-autosta ulos kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Moni heistä testasi alueen ranta-alueella villinä kasvavan merikaalikasvuston kaalin makua. Maistui kaalilta! Aika antoi myöten vaellella kahvilan rantakallioilla, kuvata avautuvia merimaisemia ja tyylikästä puista kahvilarakennusta. Lopuksi kokoonnuimme kallionkumpareelle ryhmäkuvaan. Kampesimme itsemme takaisin linja-automme tutuille penkeille ja ryhmä palasi tuloreittiä takaisin Itäsatamaan.
Ryhmä odotteli varttitunnin odottelualueella ennen kuin pääsi nousemaan laiturissa olleen yhteysalus m/s Summersean kannelle. Pian alkoi odotettu päiväristeily majakalle aurinkoisessa kelissä. Sattumoisin retkipäivämme ajoittui kesäkauden viimeiseksi aikataulun mukaiseksi risteilypäiväksi ja kaiken kukkuraksi vieläpä kansainväliseksi Maailman Majakkapäiväksi. Niinpä yhteysalus täyttyi mukavasti matkustajista.
Matka Hangon satamasta Bengtskäriin kesti puolitoista tuntia. Menomatkalla oli tarjolla hintaan sisältyvä maukas lohisoppa. Saaristomaisema oli kauneimmillaan, kun vihdoin aluksemme rantautui majakkaluodon laituriin. Lähes täyden laivan tyhjentäminen matkustajista otti aikansa. Matkustajat siirtyivät rantalaiturin virkaa hoitaneesta kalliopoukamasta kapeaa, kallioon muodostunutta kulkureittiä pitkin majakan etupihalle. Siellä oli koottu runsas penkkirivistö ulkoilmateatterin muotoon, jolle meidät ohjattiin istuutumaan.
Paikalla oli 300 retkeläistä koottuna Hangon ja Kemiönsaaren Rosalan väliseltä alueelta. Meidät jaettiin kolmeen kieliryhmään ja kaksi pienempää kieliryhmää siirtyivät toisaalle oppaansa perässä kuuntelemaan opastusta omalla kielellään ja suurin, suomenkielinen ryhmä sai opastuksensa niiltä sijoilta. Erinomaisen opastuksen jälkeen meillä oli mahdollisuus kierrellä luodon kalliolla ja rakenteissa, kiivetä pohjoismaiden korkeimpaan (52 m) majakkatorniin sekä tutustua majakan huonetiloihin.
Majakassa oli tiloja kahvilaa, matkamuistomyymälää, museota ja hotellia varten. Tornin huipulle johtaneiden 270 porrasaskelman kipuaminen oli oma urakkansa, mutta vaiva oli kyllä täysin sen arvoinen. Maisemat tornin peilihuoneesta aukenivat upeasti nähtäviksi.
Ryhmälle varatut 2,5 tuntia kuluivat nopeasti ja edessä oli puolitoista tuntia kestävä paluumatka takaisin Hangon satamaan ja siellä odottavaan linja-autoomme. Palasimme tyytyväisinä linja-autoomme ja lähdimme kotimatkalle iltaviiden paikkeilla.
Ryhmällemme oli tilattu seisova noutopöytäpäivällinen Karjaan ABC:lta, minne saavuimme vajaan tunnin ajon jälkeen. Meitä oli odottamassa todella runsas noutopöytä, joka maistui erinomaisesti antoisan päivän jälkeen ryhmällemme. Ruokailtuamme vuorossa oli poikkeaminen Karjaan rautatieaseman kautta jättämässä sinne ensimmäiset kolme retkeläistä jatkamaan kotimatkaansa junalla Karjaalta Helsinkiin.
Karjaan jälkeen matkamme jatkui tuttuun tapaan turvallisesti kotia kohti. Lahdessa vaihdoimme kuljettajaa. Ahosen Jarmo oli menomatkalla toiminut kuljettajana Kaarteen museolle saakka, missä kuljettajaksi vaihtui Tulkin Ossi, joka oli retkemme kuljettajana aina tänne Lahteen saakka. Jarmo oli ajanut henkilöautolla vaihtamaan linja-auton alleen retkemme loppumatkan ajalle ja Ossi pääsi ajamaan henkilöautolla takaisin yöksi kotiinsa Haminaan. Loppumatkasta oli vielä retkeläisten jättäminen Heinolaan ja Kuorttiin.
Ryhmämme palasi takaisin Pertunmaalle ja lähtöpaikkana olleelle kunnanmäelle hieman ennen iltayhtätoista. Retkeläiset vaikuttivat tyytyväisiltä kokemastaan ja näkemästään. Minulle tämä retki oli samalla erään unelmani täyttymys, sillä olin jo pidemmän aikaa haaveillut tämän kaltaisen teemaretken järjestämisestä kotipitäjästäni Pertunmaalta. Tämä retki on samalla jatkoa vuodesta 1999 alkaneiden, Joutsasta järjestämieni vuotuisten perinneretkien sarjalle.
Retken aikana syntyi ajatus uudesta teemaretkestä ensi keväälle, jolloin ollaan Arvo Tuomisen matkassa kiertämässä Baltiaa. Tiedä vaikka nähtäisiin näissä merkeissä vuoden päästä! Ennakkotietona voin jo kertoa, että olen kaavaillut Baltian retken ajankohdaksi huhtikuun loppua eli päivämäärää 24.-27.4.2025.
Tämän retken toteutuminen oli paljolti Eläkeliiton Pertunmaan paikallisyhdistyksen ja sen lukuisien aktiivien ansiota. Ilman heitä retkestä tuskin olisi tullut totta. Suuret kiitokset tästä kaikille asianosaisille. Samalla on paikallaan kiittää JaPi-Matkat Oy:tä ja sen toimijoita, toimitusjohtaja Suvi Ahosta, Jarmo Ahosta ja Ossi Tulkkia. Yhteistyö kanssanne on sujunut aina niin hyvin kuin se ylipäätänsä on mahdollista. Retken käytännön järjestelyt olivat erinomaiset ja jopa sää oli puolellamme! Kiitos teille erinomaisesta retkestä maamme lounaiskärkeen!
Klikkaa alla olevasta linkistä ja pääset katsomaan uunituoreen kaksituntisen YLE:n Porkkala-dokumentin!
https://areena.yle.fi/1-67773362
Teksti: Jukka Kuhanen
———-
Syyskuu 2024