Sukellus sahdin saloihin

Sain tehtäväkseni tällä kertaa haastatella neljää Pertunmaalle kytkeytyvää nuorta, jotka ovat kiinnostuneet pitäjällä vaikuttavasta sahdinvalmistuksen perinteen vaalimisesta. Lisäksi tehtäväantoon sisältyi katsaus sahtiperinteeseen liittyvään sahdinvalmistuksen pitäjämestaruuskisaperinteeseen sekä alan SM-kisoihin. Aluksi nuorten sahdinvalmistajien ajatuksia.

SUVUISSA VAHVAT SAHTIPERINTEET TAUSTALLA

Milla Honkanen ja Valtteri Toivonen on kolmissakymmenissä oleva nuoripari, jonka kädet ovat syvällä sahtikuurnassa. Pariskunnan sukujuuret ovat vahvasti pertunmaalaisessa sahtiperinteessä.
Millan mummo, Anneli Honkanen on eräs tunnetuimmista paikkakunnalla vaikuttavista sahdinteon perinnemestareista. Kirvesniemen Tauno, Millan vaari oli samoin tunnettu sahdintekijä paikkakunnalla.

Samoin Valtterilla on vahvat sahdinvalmistuksen taustat suvussa. Valtterin mummo, Eila Toivonen  on valmistanut sahtia vuosikymmenet ja myös sukulainen Jouko Toivonen yhdessä puolisonsa Raili Toivosen kanssa ovat paikkakunnalla tunnettuja sahdintekijöitä palvaamotoiminnan rinnalla.

Kun taustat ovat noin vahvat, voidaan olettaa sahdin valmistuksen taidot tulleen pariskunnalle liki äidinmaidossa. Milla palasi Tampereelta takaisin synnyinseudulleen vuosi sitten. Pariskunta asuu Lihavanpäässä omakotitalossa, jonka pihapiirissä sijaitsevan uudehkon hevostallirakennuksen sisätilat nuoripari kunnosti panimoksi viime keväänä. Saatuaan piharakennuksen sisätilat valmiiksi siirsivät nuoret sahdinvalmistajat isovanhempien sahdintekovälineet panimotiloihin.


Sahdinvalmistuksen oppia käytännön kautta

Seuraavaksi oli vuorossa sahdinvalmistuksen käytännön oppiminen. Ensimmäisen vamistuskerran Milla oli hyvässä opissa, kun hän valmisti sahtia yhdessä Anneli-mummonsa ja tämän veljen, Matin kanssa pari vuotta sitten. Ensimmäinen oma satsi sahtia valmistui yhdessä Valtterin kanssa toukokuussa 2024 ja seuraava erä sahtia valmistuikin sitten juhannukseksi. Kokemukset näistä kahdesta sahdinvalmistuskerrasta ovat olleet pariskunnalle myönteisiä ja saatu palaute valmiista sahdista on ollut rohkaisevaa. Sahti on maistunut!

Pariskunnalla on panimolla käytössään pata tai mäskäysastia ja sahtikuurna, joihin mahtuu kerrallaan maksimissaan 90 litran suuruinen sahtimallaksen keittomassa. Yhteen valmistuserään käytetään 40 kilon säkki sahtimallasta. Sahtimaltaiden päälle kaadetaan aluksi 40 litraa päälle 70-asteista vettä ja liotellaan maltaista sokeria eroon. Lämmintä vettä lisätään puolen tunnin välein, kunnes nestettä on yhteensä 60 litraa. Mallasmassan mäskäystä jatketaan niin kauan kuin maltaasta irtoaa sokeria nesteseokseen eli sahtivierteeseen. Kokonaisuudessaan tämä keittovaihe kestää 6-9 tuntia.

Sahdinvalmistus vaihe vaiheelta

Mutta sahdinvalmistus on muutakin kuin keittovaihe. Työt alkavat jo edellisenä päivänä  välineiden huuhtelulla, valmistuksessa tarvittavien katajien haulla sekä muilla tarvittavilla valmistelutöillä. Sahdinvalmistusvälineisiin, sahtikuurnaan ja mäskäysastiaan laitetaan katajanoksia, jotka jätetään likoamaan yön yli lämpimään veteen. Tätä vaihetta kutsutaan katajoinniksi. Aamu alkaa padan lämmityksellä. Kun patavesi on riittävän lämmintä, voi keittovaihe alkaa.

Kun keittovaihe on saatu valmiiksi, on vuorossa vierteen siilaus. Tämä tapahtuu kaatamalla sokerinen ja kädenlämpöinen mallasliuos sahtikuurnaan, jonka pohjalle on asetettu katajanoksia ja niiden päälle verkkoharso tai metalliverkko. Vierre valuu kuurnan toisessa päässä olevan raon kautta puhtaaseen keittoastiaan ja tämä siilausvaihe voidaan toteuttaa vaikkapa kahdesti. Tavoitteena on saada irrotettua sokeri ohramaltaista mahdollisimman hyvin irti. Yleisesti puhutaan mallassokerista. Maltaita voi olla ohran ohella ruis-, kaura- tai vehnämaltaita ja näistä voi koota myös mallasseoksen.

Tämän jälkeen on vuorossa vierteen jäähdytys ja välineiden puhdistus. Kun sahtivierre on hieman kädenlämpöistä haaleampaa, voidaan vierteeseen lisätä tuorehiiva. Kätevin tapa lisätä hiiva vierteeseen on liottaa hiiva pieneen määrään vierrettä ja kaataa hiivainen vierre käymisastiaan. Sopiva hiivamäärä on 1 g hiivaa / 1 litra vierrettä. Käymisastioina käyttökelpoisia ovat maitotonkat ja erikokoiset kanisterit. Tärkeintä on, että käymisastiat ovat suljettavalla korkilla tai kannella varustettuja.


Käyttäminen tärkeä osa sahdinvalmistusta

Käymisvaihe vie oman aikansa. Aluksi käymisastiat jätetään yön yli huoneenlämpöiseen tilaan, jotta käymisen käyntiinlähtö varmistuu. Seuraavana päivänä käymisen käynnistyttyä käymisastiat siirretään viileään tilaan jatkamaan käymistään. Eräänlaisena johtosääntönä voidaan pitää 10-14 päivän käymisaikaa viileässä tilassa. Suurempia määriä vierrettä voidaan tarvittaessa laittaa jäähtymään panimolla olevaan maitotankkiin.

Suomessa sahdinmyynti valmiiksi käytettynä ei ole sallittua. Niinpä sahti pitää myydä vierteenä ja ostajan täytyy lisätä vierteeseen tarvittava hiiva sekä odottaa vajaa pari viikkoa, jolloin sahti on valmista nautittavaksi.

Ajatuksia sahdin parissa tulevaisuudessa

Kuten edellä olen kertonut on sahti ja sen valmistus ollut osa nuorenparin lapsuus- ja nuoruusajan muistoja. Sahtiperinne oli Pertunmaalla vahva entisinä aikoina. Käytännössä paikkakunnalla ei juurikaan ollut juhlia kastajaisista hautajaisiin, joissa ei olisi ollut sahtia tarjolla. Talkoista, merkkipäivistä tai muista kokoontumista puhumattakaan.

Näitä muistoja on hyvä vaalia jatkossa Kuuselan Panimon valmistaman sahdin tai vierteen merkeissä. Millalla ja Valtterilla on tarkoitus jatkossa valmistaa vierrettä tilauksesta sesonkeihin, kuten joulu, pääsiäinen ja juhannus sekä erilaisiin juhliin ja tapahtumiin.

KAVEREIDEN KESKEN SAHDINTEOSSA

Toisina haastateltavina minulla ovat helsinkiläiset Lauri Volanen sekä Eero Hovi, nelikymppiset kaverukset. Kaksikkoa voidaan tituleerata kesäpertunmaalaisiksi. Heistä Laurilla on juuret vahvasti Pertunmaalla, sillä molemmat hänen vanhemmista ovat syntyisin seutukunnalta. Sinikka-äiti Pertunmaalta ja Heikki-isä Mäntyharjun puolelta. Hän onkin vanhempiensa mukana viettänyt lapsuudestaan asti kesiään mökillä Pienveden rantamaisemissa. Myös Eerolla viimeiset reilut kymmenen vuotta on Volasen perheen mökki ja siellä vietetyt kesäviikot kuuluneet kesänviettoon. Lasten syntymisen ja perheiden kasvun myötä kesäiset viikot ovat näytelleet kaveruksilla jopa entistä isompaa roolia.

Juurien vahvistamista on hoidettu sahdin voimalla, sillä kaverukset saivat kymmenisen vuotta sitten idean pitäjän sahtiperinteen vaalimisesta. Asiaan vaikutti kieltämättä vahvasti se, että Laurin eno, Jouko Suominen lupautui neuvomaan heitä sahdinteossa. Huomionarvoista asiassa on se, että Laurin äidin, Sinikka Volasen ja enon, Jouko Suomisen isä, Mikko ja täti, Maija Suominen olivat paikkakunnalla kuuluja sahtimestareita eläessään. Aivan samoin kuin mitä olivat Tauno ja Anneli Honkanen Millan ja Valtterin kohdalla.

Sahdinvalmistus osana kesäperinnettä

Kaveruksilla on ollut tapana tehdä sahtia kerran kesässä. Näin on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Sahtiperinne on siis sitä kautta jatkunut ja kaksikon sahdintekotaidot kehittyneet. Välineet ovat varastossa Majalahden tilalla, missä sahdinvalmistus kesäisin tapahtuu.

Kaksikon sahdinvalmistus sujuu paljolti samalla tavoin kuin mitä Millalla ja Valtterilla. Aikaa sahdinvalmistukseen on syytä varata 12 tuntia. Valmistuksessa käytettävä vesi on oltava 72-asteista ja sahtimaltaiden liotukseen eli mäskäykseen kuluu 6-7 tuntia. Erikoisuutena kaveruksilla on vierteen pastörointi, joka tapahtuu kuumentamalla vierre 80-asteiseksi.

Kun vierre on valmista jäähdytettäväksi, pyritään kuurnan läpi siivilöity neste viilentämään mahdollisimman nopeasti 25-asteiseksi kylmään veteen upotetussa maitotonkassa.  Tämän jälkeen vierteeseen lisätään tuorehiiva, mitä laitetaan reilu puolikas paketti. Valmista vierrettä säkistä kertyy noin 50 litraa. Sahtitonka laitetaan mökin kuistille tai olosuhteiden vaatiessa savusaunaan, mikä varmistaa käymisen onnistumisen. Seuraavana aamuna sahtitonka siirretään kellariin, missä sahti saa käydä kaikessa rauhassa vajaan parin viikon verran ennen kuin sahti on valmista nautittavaksi.

Näillä tavoin kaveruksille on kehittynyt vuotuinen kesään kuuluva sahtiperinne, mikä yhdistää niin sukupolvia kuin kasvattaa juuria Pertunmaalle. Näistä perinteen vaalimisen tuloksista ovat päässeet nauttimaan sukulaiset, kaverit ja mökkivieraat. Lisäksi he ovat vieneet sahtia mukanaan häihin ja muihin juhliin.

Kaverusten sahtiperinteeseen on kuulunut savusaunassa saunominen valmistusurakan päätteeksi sekä Domino-peli. Piristävä perinne, sanon minä! Uutena asiana tämän kesän osalta kaveruksilla oli osallistuminen Pertunmaan sahdinteon pitäjänmestaruuskisaan. Pisteenä iin päälle kaksikolle on kypsynyt perinnesahdilleen valmiiksi mietitty nimi – Majasahti.

SAHTIKISAT OSA PERINTEEN JATKUMISTA

Kolmantena haastateltavana sahtiperinteeseen liittyen minulla oli Risto Salminen. Hän on toiminut ”herra ties kuinka kauan” Pertunmaalla järjestettävien sahdinteon pitäjänmestaruuskisojen eli sahtikisojen järjestelyistä vastaavana tahona. Näinpä hän onkin oikea henkilö valaisemaan hieman enemmän sahdin ympärillä käytävästä kisailu- ja muusta edistämistoiminnasta. Nimittäin, näin paljasjalkaisena pertunmaalaisena ainakin minut yllätti sahdinteon maantieteellinen laajuus maassamme.

Antoihan vuosituhannenvaihteessa edesmennyt brittiläinen olutguru Michael Jackson tunnustusta suomalaiselle sahdille. Hän totesi, että sahti täyttää puuttuvan aukon Mesopotamian ajoista nykypäivään kaikesta siitä tiedosta, mikä liittyy oluenvalmistukseen. Alan kiistattomana asiantuntijana hän totesi suomalaisen sahdin olevan alkuolut!

Sahtikisojen taustoista

Täten on syytä kurkistaa hieman sahtikisojen taustoihin. Pitäjän vuotuiset sahtikisat ovat osa Sahdinteon Suomen Mestaruuskisoja. Taustatoimijana kisaperinteessä on Suomen Sahtiseura ry. Vuotuisia SM-kisoja on maassamme järjestetty vuodesta 1992 lähtien. Sahtiseuran kotipaikka sijaitsee Isojoella, Pohjanmaalla. Siellä seuran hallinnoimalla Kuurna ry:llä on Suomen sahtiopisto, mikä järjestää mm. Sahdinvalmistuksen kurssitoimintaa ja toimii myös alan edunvalvojan roolissa.

Sahtikisat Pertunmaan näkökulmasta katsoen

Pertunmaalla sahdinvalmistuksen mestaruuskisoja on pidetty kilpailutoiminnan alkuvuosista lähtien ja sahtikisat ovat perinteisesti olleet osa Pertunpäivien vakio-ohjelmaa. Aivan ensimmäisinä vuosina  Sahdin SM-kisoihin lähetettiin pitäjältä edustaja kutsumenettelynä. Sahtikisa-käytännön myötä on käytännöksi vakiintunut Sahtikisan voittajan lähettäminen Pertunmaan edustajaksi SM-kisoihin.

Pertunmaa onnistui saamaan järjestettäväkseen vuoden 2015 Sahdin SM-kisat. Tapahtuma järjestettiin 8.8.2015 Nuorisotalolla ja paikalla oli lähes satakunta kilpailijaa ja heidän edustajiaan. Kisajärjestäjät saivat kisajärjestelyistään runsaasti kiitosta ja kunta myönteistä palautetta.

Vuoden 2024 Sahdin SM-kisat järjestettiin Isojoella ja siellä oli mukana 50 osanottajaa. Pertunmaalta kisassa oli edustajana Terho Liukkonen, joka voitti heinäkuunvaihteessa sahdin pitäjänmestaruuden. Kisatapahtuma toi edustajallemme kokemusta. Sahdin SM-kisan voitto meni tänä vuonna Raumalle Tuovi Viherojan voittaessa sahdinteon Suomenmestaruuden. Lahti valittiin Isojoella Vuoden 2025 Sahdin SM-kisojen järjestäjäpaikkakunnaksi.

Sahtikisan kulku ja perinteen jatkuminen

Pitäjän sahtikisat käydään perinteisesti Pertunpäivien yhteydessä kesä-heinäkuunvaihteessa. Kisaan osallistuu yleensä puolenkymmentä osallistujaa ja jokaista kilpailijaa kohden on yksi tuomari arvioimassa kilpailijoiden kisaan toimittamia sahtinäytteitä. Kunkin kilpailijan on toimitettava 5 litraa valmistamaansa sahtia tuomareiden arvioitavaksi. Näytteiden arviointi tapahtuu ”sokkona” eli nimettöminä, pelkillä osallistujanumeroilla varustettuina.

Vuoden 2025 Sahtikisat on jo sovittu järjestettäviksi Pertunpäivien ohjelmanumerona. Otso Paakkinen on lupautunut toimimaan kisajärjestelyistä vastaavana. Joten myös tällä tavoin sahtiperinteen vaaliminen saa jatkoa. Nyt vain harjoittelemaan ja hiomaan sahdinteon taitoja! Näin saadaan lisäpotkua Lahden SM-kisoihin lähetettävän sahtimestarin valintaan!

Teksti: Jukka Kuhanen

———-
Syyskuu 2024